Loppiaisaamupäivän tunnelmia

Aamu ja päivä on aloitettu onnistuneesti kaurapuurolla ja punaisilla viinimarjoilla. Pitkästä aikaa mieleeni on ilmaantunut himo päästä liikkumaan, ja mikäpä olisikaan loppiaista ja vapaapäivää parempi ajankohta suunnata sauvakävelylenkille? Olen tosin sairaslomalla vielä, mutta se ei estä liikkumista, opiskelutaukoni nimittäin johtuu uupumuksesta, josta olen myös jo päässyt eroon. Olen kirjoittanut edelliseen viestiini olevani vielä mielenterveyskuntoutuja (mikä siis pitää yhä paikkansa), mutta itse koen olevani jo ihan tavallinen aikuistuva nuori, mikä muuten sivumennen sanoen on hyvin vapauttava ja ihana kokemus. Arkeen kuuluu yhä tukihenkilö ja terapia, mutta mieliala on hyvä, vaikka hoitokuviot ovatkin vielä osa elämääni.

Tänään ohjelmassa on sauvakävelyä ja toivon mukaan myös uimista, mikäli saan perheeltäni kyydin.. Meiltä (asun vielä kotona) on nimittäin matkaa yli parikymmentä kilometriä lähimpään uimahalliin, ja ehkä perheenjäsenenikin haluaisivat päästä läträämään altaaseen - näin ollen ns. kimppakyyti perheen kesken on bussia fiksumpi vaihtoehto. En ole johonkin aikaan uinut kuntoa lähes lainkaan, joten nyt ajatuskin viileästä, turkoosista allasvedestä houkuttelee puoleensa kovasti. Tämän neidin tapauksessa fyysinen kunto on päässyt romahtamaan pahan kerran, joten kokonaisvaltainen liike tekee taatusti hyvää lihaksilleni ja karttumaan päässeelle rasvakerrokselleni :)

Liikunnan ja laihduttamisen lisäksi kirjoittelen blogiini myös muusta elämästäni, esimerkiksi kevään autokouluprojektistani, tatuoinnista, jonka otan heti täysi-ikäisenä ja kuvataideharrastuksestani sekä totta kai myös opiskelusta, joka alkaa helmikuussa. Tällä hetkellä olen vielä lukion kirjoilla, mutta mietin vakavissani kaksoistutkintoon vaihtamista (lukio&lähihoitaja), jolloin minulla olisi parempi pohja ensihoitajan, kätilön tai toimintaterapeutin koulutukseen kuin vain lukion käyneenä. Vielä kaksi vuotta sitten en uskaltanut edes kuvitella suuntaavani sosiaali- ja terveysalalle, mutta nyt tunnen voimakasta vetoa hoitotyöhön. Perjantaina on ohjelmassa keskusteluaika lukion opon kanssa, jolloin julkaisen uuden suunnitelmani hänelle ensi kertaa. Katsotaan mitä arvoisa opinto-ohjaaja sanoo :)

Nyt kiskon päälleni ulkoiluvaatteet, sillä olemme lähdössä isäni lapsuudenkotiin puuhommia tekemään. Itse tosin saatan luistaa koko suunnitelmasta ja kadota sauvakävelylle... Illalla kirjoittelen lisää ja hehkutan sauvakävelyn (=mummoliikunnan) ihanuutta ja endorfiinipiikkiä jonka siitä sain, sekä kerron lisää itsestäni ja elämästäni sekä suunnitelmistani. Lähipäivinä varmaan myös rohkenen laittamaan tänne kuvan jostakin taideteoksestani ;)

Uusi blogi, uudet kujeet

Aloitin hetken mielijohteesta uuden blogin, sillä vanhanaikainen päiväkirja-ajatus ei oikein sovi minulle, ja tarvitsen jonkinlaisen purkautumiskanavan sekä kannustajan laihdutusprosessiini. Täällä kirjoittelee siis kohta 18 vuotta täyttävä neiti, joka on kyllästynyt ylipainoonsa ja epäsäännölliseen elämäänsä. Olen kyllä laihtunut jo paljon järkyttävästä lähtötilanteestani, mutta vielä on matkaa kevyeen ja hyvään elämään, sekä henkisesti että fyysisesti. Olin vielä puoli vuotta sitten täysin masennuksen armoilla, mutta kuntoutumiseni on loikannut hurjaa kyytiä eteenpäin. Koska liikakilot johtuvat masennuslääkkeistä ja lohtusyömisestä, nyt on hyvä aika unohtaa mennyt ja heittää myös fyysiset muistot pois elämästä. Tähän blogiin tulen kirjoittelemaan elämästäni ja asioista maan ja taivaan väliltä, ja myös pitämään kirjaa painonpudotusprosessistani. Kyseessä on siis aika lailla keskiverto lifestyle-blogi :)

Projektini alkakoon juuri nyt, torstaina 5. tammikuuta 2012 kello 20.29, vaikka se kuulostaakin kliseiseltä ja siltä, että tulen lykkäämään muutosta aina seuraavaan päivään. Olen kuitenkin luistanut paremmasta tulevaisuudesta jo niin monta kertaa, että nyt uskon sisuni riittävän. Päivityksiä tulee tulemaan lähes päivittäin, ja kerron todellakin arjestani ummet ja lammet, siitä mitä kuuluu ja miten tavoite täyttyy. Nyt lähden kuntopyöräilemään ennen saunaa :)